Huudahduksia
17.5.2010
Kuka voitti eläinten vallankumouksen?
– ajatuksia sosiaalisessa mediassa käydystä keskustelusta
(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden yleisönosastossa 17.5. 2010)
Tänä keväänä on mediassa käsitelty tuotantoeläinten oloja. Ensin esiintyivät yksisilmäiset ketut ja saparottomat possut, sitten näiden kuvaajat ja yhä laajenevin joukoin asiantuntijat julkisessa mediassa ja laajat kirjoittajien joukot sosiaalisessa mediassa. Kaikki olivat eläinten asialla, mutta kovasti erimielisinä.
Kun TV2:n ohjelmasta Eläinten Vallankumous oli kulunut viikko, katsoin millaista keskustelua ohjelman nettisivuilla oli käyty. 700 mielipidettä oli tuotu keskusteluun.
Alun perin aiheena oli suomalaisten tuotantoeläinten mahdollinen kärsimys. Mielipiteiden vaihto netissä paisui laajalle alueelle. Mukaan marssitettiin oman argumentoinnin tueksi liikalihavat lemmikkieläimet, monenlaiset riistaeläimet, härkätaisteluhärät ja kiinalaiset koirat pienissä häkeissään. Mitä voidaan sanoa suomalaisten tuotantoeläinten oloista näihin laumoihin verraten? Onko hyväksyttävä suomalaisten eläinten olot, jos eläimiä muualla kohdellaan huonommin? Mukaan kärrättiin myös vanhukset ja vammaiset. Voidaanko puhua eläinten pahoinvoinnista, jos ihmisten olot eivät vielä ole kunnossa? Kasvit kiskottiin keskusteluun. Jos ei lihaa, soijaako sitten – ja mitä soijanviljely merkitsee luonnolle? Sosiaalisen median keskustelu tuo esiin laajan ja kärjekkäästi muotoillun argumenttien kirjon. Vaikuttaa siltä, että nettikeskustelu ei ole paikka, jossa hyvätkään oivallukset tai sovittelevat näkemykset saisivat huomiota. Pikemminkin porukat huutavat omaa näkemystään toista kuuntelematta.
Vaikuttavimpina joukkoina keskusteluun tuotiin eläinaktivistit ja maataloustuottajat. Pohdittiin, millaisia nämä toimijat ovat. Kannattajat näkivät tietysti omansa myönteisinä hahmoina, vastustajat negatiivisina. Arviot olivat hyvinkin kärkeviä. Eläinaktivistit näyttäytyivät myönteisessä valossa rohkeina, välittävinä uuden moraalin edustajina mutta vastapuolen joukkojen mielestä naiiveina kaupunkilaistumpuloina, jotka tulisi saattaa maaseudulle töihin karistamaan haihattelut mielestään. Maataloustuottajat ovat kannattajiensa mielestä sitkeitä, vähään tyytyviä puurtajia, jotka pitävät hyvää huolta eläimistään ja samalla suomalaisesta elämänmuodosta. Tuottajat kannattajineen leimattiin myös vanhanaikaisiksi, yksinkertaisiksi heikompien riistäjiksi.
Isojen mielipide-erojen tuoksinassa erottuu yksi asia, jonka eri puolueet voivat hyväksyä. Se on luomutuotanto. Sitä toteutetaan maaseudulla, perinteisellä työllä ja ammattitaidolla, eläimistä välittäen, myrkyittä ja saparo kippurassa. Julkisuus ja keskustelut ovat opettaneet suomalaisille, että ostajat kantavat valinnoillaan vastuuta eläinten oloista. On tehty tilaa luomulle. Toivottavasti löydän sitä kaupasta.
