Huudahduksia
16.5.2010
VAIKEAT JA HELPOT KUVAT
(julkaistu HS yleisönosastolla 16.5. 2010)
Kuva on tehokas vaikuttaja. HS yleisönosastolla on viikon ajan keskusteltu naista paljastavan uutiskuvan ja lapsipornoon viittaavan maalaustaiteen esittämisestä suomalaisen valtamedian etusivuilla. Mieleen tulee helposti lisää rinnastuksia visuaalisen kulttuurin ääreltä. Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko –teos takavarikoitiin kaksi vuotta sitten. Tuota kantaaottavaa teosta ei saanut näyttää edes taidegalleriassa eli ympäristössä, jossa esillä oleva kohdataan taiteena, ja johon yleensä kokoontuu taiteen merkitystä pohtivaa väkeä.
On mielenkiintoista, mitä kuvia saa ja mitä ei saa olla näkyvillä, mistä aletaan keskustella ja mikä hiljaa hyväksytään. Esillepanosta on tietysti iso vastuu, kun laaja joukko erilaisilla taustoilla varustettuja ihmisiä väistämättä kohtaa kuvan arjessaan. Etusivun kuvan tulkinta vaihtelee paljon riippuen siitä, millaiset kulttuurieväät lukijalla on, ja keskittyykö hän kuvan tarkoituksen pohtimiseen. Sama kuva voi saada vastakkaiset merkitykset, kuten HS keskustelu on osoittanutkin.
Päivän pääkuviksi kannattaisi valita sellaisia, jotka olisivat oikein tulkittavissa meistä suurimmalle osalle. Tietyissä yhteyksissä, kuten taidenäyttelyt, kulttuurisivut tai kun teksti selvästi avaa oikean tulkinnan, kuvat voisivat erityisesti haastaa pohtimaan. Onneksi esimerkiksi nyt käytävien keskustelujen myötä kuvanlukutaito kehittyy.
Eräs kesäisin korostuva aihe liittyy kaikille näkyviin kuviin. Kaupunkitilassa sallitaan kutsuva alkoholimainonta, jonka myös lapset ja nuoret väistämättä kohtaavat. Näennäisesti se ei ole heille tarkoitettu, mutta totta kai tulee huomatuksi. Mainontaa ei tehdä turhan vaikeaksi tulkita! Sen tavoitteena on luoda tuotteesta haluttava kuva ja myydä. Sen viestin ymmärrettävyyttä hiotaan huolellisesti. Niinpä katukuvassa näkyvä alkoholimainonta on yhtenä tekijänä rakentamassa teini-ikäiselle mallia siitä, miten yhteiskunta ”neuvoo” viettämään kivaa viikonloppua. Näiden kuvien esille laittajilla ja hyväksyjillä vasta vastuuta onkin.
Anne Leppänen
viestinnän tutkija
Espoo
